Hiirihaukka pihalla saalistamassa

Raa’asti mutta varmasti tarpeeseensa hankki hiirihaukka ateriansa pihapiiristämme. Tappoi ensin rusakon keskelle pihaa, poistui häiriintyneenä, mutta palasi hetken kuluttua aterioimaan. Söi puolet jätti toisen.

Muutaman päivän päästä sama toistui, nyt naapurin pihatiellä.

Nälkäänsähän tuo tappoi ja söi, mutta ei kuljettanut pois. Oli sen lähtö kummallista kuultavaa. Ensimmäiset siiven iskut olivat kuin joku olisi yläkerrassa kääntänyt bassorumpujen äänentoiston täysille: hump, hump, jump, jump… Kun ei nähty itse lintua, pojanpoika näki, katseltiin niskat luimussa ympärillemme ja ihmeteltiin. Mutta ei siinä kaikki.

Sen ensimmäisen rusakon haukka tappoi viiden metrin päähän vieressä touhuavasta miniästä. Huvimaja oli maalausremontissa ja ikkunalasit irrotettu. Miniä puhdisti pokia, kun kuuli veret seisauttavan rääkäisyn suoraan edestään. Haukka oli juuri iskenyt siinä pensaan vierustalla rusakkoon, ja tämä kiljui henkensä hädässä.

Miniän lähtiessä pelästyneenä muille kertomaan, haukkakin häiriintyi ja lähti. Vammautunut rusakko raahautui kymmenisen metriä, mutta sai pikaisesti haukan uudelleen kimppuunsa. Enää sillä ei ollut kiire, ja se saikin ruokailla rauhassa. Olihan noita rusakoita pyörinyt pihassa pitkin kesää enemmänkin. Yksi joutikin pois.

Niinhän siinä kävi, puolet söi, toinen puoli kaivettiin maahan.

Viikon päästä oli hiirihaukalla uusi nälkä, ja jälleen ruokalistalla oli rusakkopaisti. Hankintakaava naapurin pihatiellä oli sama: hyökkäys, ihmiset havahduttava kiljunta ja muutaman minuutin kuristus, sitten lento pois ja hetken päästä paluu katetun aterian ääreen.

Merkilliseltä näissä tapauksissa tuntui haukan rohkeus. Myös jälkimmäisessä se asettui rusakkovainaan päälle syömään avoimelle paikalle, noin 10 metrin päähän tiestä. Sen sivuutti sekä autoja että ihmisiä, mutta ne eivät sitä häirinneet. Jälleen se söi puolet ja puolet kaivettiin maahan.

Ai tunnistus? Se nähtiin läheltä, vierestä, se tunnistettiin hyvästä lintukirjasta. Eikä se ollut pieni. Mutta ei myöskään kanahaukan kokoinen eikä näköinen. Mutta harmittaa, kun ei saatu kuvattua.