Enää ei tarvinnut osata ajaa Turkuun. Uusi
navigaattori osasi. Aivan oikean talon edessä se sanoi, että olet perillä.
Hetken päästä Petteri ja Sirpa ajoivat seuraavaan ruutuun… ”olet perillä
kohteessa”.
Kaupungin keskustassa naputeltiin osoitteeksi
presidentti Halosen, vai oliko se Niemisen vai Niinistön, kesäpalatsin osoite.
”Pysy vasemmalla, käänny oikealle, aja suoraan…”,
ja kohti oltiin perillä: Muumimaailman sillankorvalla! Viisas laite, ja niin
aikaansa seuraava, valtahan valtakunnassa oli kuin olikin jo vaihtunut. Ei enää
mitään Muumi-mammaa Kultarannassa vaan sillan toisessa päässä.
Sinne Petteri kieltäytyi lähtemästä, kuten me
muutkin, Muumimaahan. Siispä kierrettiin Naantalin satama ylhäältä ja alhaalta,
veden ääreltä ja päältä eli laitureilta, ja kirkon viereiseltä näköalalaverilta.
Käsityöläismuseossa oli paljon nähtävää,
mm. suunnistuksen MM-kilpailuiden naisten viesti.
Sanoivat, että odota tässä sen aikaa
kun käväisemme suutarinverstaassa.
(Takana olevat hahmot eivät liity tilanteeseen.)
Mutta siitä navigaattorista… Turun linnaan se
ohjasi meidät ilmeisesti suorinta tietä, mikä olikin viisaasti tehty. Siellä
nimittäin todettiin, että meillä Suomessa on vielä lukuisia käymättömiä
paikkoja, joiden osoite kannattaa laitteeseen naputella.
Aurajoen rannassa pärjättiin ilman ohjausta, siellähän
on ravintola toisessaan kiinni, mutta Luostarinmäen käsityöläismuseoon
mentäessä neuvoja olisi taas kaivattu. Lähdettiin nimittäin (en kerro, että minä
johdatin joukkoja) kiertämään mäkeä. Käveltiin helteessä ainakin kilometri,
ensin puolikas ylös, sitten toinen alas… ja nurkan takaa lippuluukulle. Alakautta
eli suorinta polkua parisataa metriä olisi riittänyt.
Kahden päivän aikana Turussa tapahtui paljon
muutakin, mutta kotimatka varmisti ennen reissuun lähtemistä hankitun navigaattorin
erinomaiseksi matkakumppaniksi, paitsi…
…että heti keskikaupungin ulkopuolella eksyttiin.
Kirjoitin näet ohjeeksi, että ajetaan Loimaan kautta, ja siihen suuntaan ajeltiin.
Ykskaks Sirkka oivalsi, että piti kirjoittaa Forssa, ellei sitten ajeta
Tampereen kautta. Totesin vain seonneeni sanoissa, niissähän on paljon samoja
kirjaimia, ainakin kaksi.
Onneksi navigaattori päästi pinteestä. Se toi
meidät kotiin ihan samaa reittiä, mitä on aina ennenkin ajettu. Ilman sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti