Niin siinä taas kävi - perjantai ja kolmastoista! Juuri kun edellisissä postauksissani ehdin mainostaa, ettei myrsky meitä koske, kun tuulee pohjoisesta, luonto päätti oikaista minua. Se kaatui sittenkin, se suuri puu!Meidän tontti nojaa kaupungin puistoa vasten, ja isot kuuset kasvavat nimenomaan kaupungin puolella; yksi niistä aivan rajalla meidän puuvajan kohdalla. Kasvupaikka oli siis puistossa, puolet oksista meillä.
Seija myrsky perjantaiaamuna oli jo hellittämässä otettaan, enää pikkuisen puuskutti pohjoisen puolelta, sieltä metsän suunnasta. Sitten yhtäkkiä se aivan reunimmainen kuusi ei enää jaksanutkaan seistä omin neuvoin, vaan päätti ottaa tukea meidän pienestä puuvajasta.
Hah, hah, hauskuutta koko jutussa oli se, että päivän valjettua tähystelimme ahkerasti, josko puistossa on kaatunut puita, vaan emme nähneet malkaa omassa silmässä. Oli siinä lähettyvillä yksi kaatunut reilusti ja toinen lenkoili naapuripuita vasten.
Vasta hetken kuluttua katse osui vajan kattoa vasten nojaavaan kuuseen. Sen asento oli asuinrakennusta kohti. Jos kannon loputkin juuret olisivat antaneet periksi, latvus lepäisi rappusilla. Toivottavasti se jaksaa maanantaihin asti - silloin tulevat kaupungin metsurit.
MATTI
PS. Onneksi vaurioita tuli melko vähän. Vajan takalape taipui, vaan ei murtunut. (Yläkuvan keltainen talo kuuluu naapurille.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti