Talo tuli, varjot menivät

Tällä viikolla eli 7.9. tulivat uuden naapuritalon seinäelementit. Saman tien ne olivat pystyssä ja parin päivän päästä kattotuolitkin paikoillaan.
    Meidän puolella myhäiltiin tyytyväisinä. Vuosikymmeniä pihaamme ovat varjostaneet korkeat männyt, ja saman korkuiset koivut ovat työntäneet juuristonsa myös meille ja estäneet kaiken haaveilunkin onnistuneesta kasvimaasta. Laatikkoviljely tietysti olisi juuriston takia onnistunut, mutta auringon valoa ja lämpöä sekin olisi vaatinut.

Tässä uusi naapurimme 9.9.2015:

 


Näin se siihen laskeutui:

Naapurin puolella rakennetaan

Uuden alta poistettiin 1950-luvulla rakennettu

rintamamiestalo. Se sai väistyä täysin palvelleena.

Seuraamme töiden edistymistä tonttirajan tältä puolelta.

 Kuvat näet suurempina napauttamalla niitä hiirellä.

7.4.2015   Rakennettu 1950-luvulla.

22.5.2015   Poistettiin täysin palvelleena.

8.7.2015   Pihapuut väistyivät uuden tieltä.

10.7.2015   Oksisto varastoitiin omaan kasaansa.

13.7.2015   Kannot ravisteltiin yksi kerrallaan.

19.7.2015   Kalliopinta etsittiin näkyville.

1.8.2015   Kallio rikottiin räjäytyksin.

3.8.2015   Kivien kuljetus vaati järeän kaluston.

6.8.2015   Talon paikka merkittiin tasoittuun pohjaan.


14.8.2015   Anturat ja valmis salaojitus odottivat perustusten muurausta.

 31.8.2015  Perustukset on muurattu ja taloelementit tulevat ensi viikolla.

 7.9.2015 Seinäelementit lähestymässä.

 9.9.2015 Seuraavana ovat vuorossa katon ja sisäänkäyntien tekeminen.

Odotus päättyy ensi viikolla

   Meillä naapurissa on odotettu jännityksellä, millainen talo naapuritontille kohoaa. Pian odotus päättyy, sillä elementit kuulemma nostetaan paikoilleen ensi viikon alussa.  Viimeksi kuluneina viikkoina on tehty perustustöitä eli kaivettu, räjäytetty, täytetty, laudoitettu, valettu, muurattu, eristetty, jne.

 Perustusten muuraamisessa ei viime viikolla kauan nokka tuhissut. Sen jälkeen ne vuorattiin erityksellä ja sisäpuolinen pohja täytettiin ja tasoitettiin soralla. Helteiset päivät saivat meidät naapurissa ihmettelemään tekijöiden sietokykyä. Pari kertaa piti kyselläkin auringonpistoksen mahdollisuudesta. Vastaus oli, että kesä on rakentamisen aikaa.

 

Sitäkin olemme keskellä näkyvien pienten kuusien kohdalla kulkevan tonttirajan tällä puolella ihmetelleet, että aamulla varhain alkavat ja toisinaan iltaan jatkuvat rakennustyöt eivät aiheuta häiriöitä elämäämme. Päinvastoin, mielenkiinnolla seuraamme tapahtumia ja toisinaan vaihdamme sanan tai pari ystävällisten tekijöiden kanssa. Silloin tällöin kovemman kolauksen kuuluessa kurkistamme ikkunasta, ja pihalla kulkiessamme suuntaamme askelemme useinkin tontin rajalle työvaiheita todetaksemme. Jännityksellä siis odotamme, millainen näkymä tästä samasta paikasta avautuu viikon kuluttua.

Pian nousee itse talokin

Kolme päivää pohjien tasoittamisen jälkeen oli suuremman paritalon anturoiden laudoitus valmiina odottamassa betoniautoja.

 

 Valu tehtiin varhain aamulla ja se sai kuivua viikonlopun yli. Muutaman helteisen päivän vapaan työmiehille soi naapurin ukkokin mielellään. Aika usein on mieleen noussut sana auringonpistos. Betonilaudoitus irroitettiin heti maanantaina. Vuorossa oli anturoiden sisäpuolinen täyttö ääriään myöten soralla.

Jo muutaman päivän päästä myös salaojakaivot ja -putket olivat paikoillaan, samoin asuntojen sisäänkäyntien anturat valua odottamassa. Elettiin päivää 14.8.2015.

Pohjatöistä rakentamiseen

Räjäytetyn kallion lohkareiden pois kuljetuksessa meinasi naapurin ukolta usko loppua - niin isoja olivat muutamat lohkareet. Jokaisen palasen oli kuitenkin annettava periksi ja noustava teräksisille autojen lavoille.

Torstai 6.8.2015 merkittiin historian kirjoihin päivänä, jolloin isomman paritalon paikka merkittiin tasoitetulle pohjalle. Työmaan vastaava mestari Aksu Rättö silmäilee tyytyväisenä päivän aikaansaannoksia.

Sehän sujui kuin tanssi! Hakkapeliittojen tahdissa.

   Kallion poisto tulevan naapurin talon alta sujui lauantaina kuin tanssi ikään. Pikkuisen talo tärähti ja siinä kaikki. Ampuivat kymmenkunta kertaa, mutta me nähtiin ja kuultiin niistä vain ensimmäinen ja pari viimeistä; lähdettiin näet Sirkan kanssa viettämään laatuaikaa Tammelan perinteisille Hakkapeliitta-markkinoille; katselemaan mm. kreivin aikaisia hovitansseja.

Tässä näkymä ensimmäisestä pamauksesta. Ampuivat aluksi kauemmaksi meiltä tulevan talon paikalla. Ei se niin pahalta näyttänyt. Eihän? Raskaiden suojapeitteiden hyppäämistäkään tuskin edes huomasi. Ei siitä paljon jälkipolville ole kerrottavaksi... mutta päiväkirjahan tämä onkin.

Niin, että mitäkö siellä markkinoilla tehtiin? Ostoksia? Kyllä, meille perinteiseen tapaan: ruisleipä, sämpylöitä, hirvimakkaraa, erityisen herkullinen pullapitko, nippu nauriita ja possumunkit kotiinpaluukahvien painikkeiksi.

Ei siinä kaikki. Nähtävänä oli varmaankin yli sata myyntikojua tai -katosta... eikä mitään halpatuontirihkamaa, vaan aitoja kotimaisia käsitöitä ja valmisteita. Hienoa, että eivät avaa portteja aivan kaikelle kamalle.

Erityishuomion meiltä vuodesta toiseen saa vartaassa pyörivä sika, jota taivasalla savunkin seassa lastataan päreen päälle reilusti ruisleivän, lantun ja kaalinpalojen kera, ja 1600-luvun talonpoikaistyyliin eväs napsitaan suuhun sormin ilman ruokailuvälineitä. Ai, että...! Toki paremmalle väelle on tarjolla 1600-luvun pitopöytäkin katoksen suojissa ja pöytien ääressä.



Nämä markkinat ovat todelliset Markkinat, tapahtuma. Siellä ei pelkästään myydä, vaan näytetään rahvaalle jos jonkinlaisia työtapoja, näytäntöjä, esityksiä, musiikkia... juhlapuhe Kaari Utrio, hakkapeliittojen elämänmenoa kuten suusta ladattavien mustaruutiaseiden pauketta, sotilasleiri, rummun tahdissa marssia, jne. Isäntäväki ja myyjätkin ovat luonnollisesti pukeutuneet ajan henkeen eli 1600-luvun tyyliin. Ilmankos siellä väkeä riittää - molemmin puolin pöytiä.

Tämä näkymä toi Sirkalle heti mieleen lorun: "Apina ja gorilla kävelivät torilla, kyselivät ämmiltä, onko leipä lämmintä..."

Laitan tähän uteliaita varten tämänvuotisen Hakkapeliitta-tapahtuman ohjelman, jos vaikka ensi vuonna elokuun ensimmäisessä viikonvaihteessa siellä tavattaisiin.

Tänään on se päivä

    Juuri nyt aikarauta tikittää 09.40. Tunnin päästä luvattiin ensimmäinen räjäytys kaikkiaan kymmenestä naapurin rakennustyömaalla, noin 25 metrin päässä meidän talon seinästä. Ei kuulemma tarvitse ottaa tauluja seiniltä.

    Ensimmäisen paukun jälkeen me Sirkan kanssa lähdetään perinteisille Hakkapeliitta-markkinoille Tammelaan. Katsotaan sitten illansuussa, miltä talo näyttää päältä ja sisältä.

Tästä aikaisempiin tapahtumiin.

Tänään päättyy hiljaiselo naapurissa

     Reilun viikon pituinen keskikesän hiljaiselo päättyy tänään naapurin rakennustyömaalla. Perjantaina saatiin ilmoitus, että klo 12 saapuu tarkastaja meille katselemaan talon kuntoa. Piakkoin alkavat sitten räjäytykset - kuten jo kerroin, noin 25 metrin päässä meidän nurkalta. 

     Tauluja ei kuulemma tarvitse ottaa valmiiksi alas seiniltä. Eivät kertoneet tarkemmin pysyvätkö ne siellä vai putoavat pelästyksestä. Muuten ovat tolkun miehiä nuo työmiehet ylhäältä alas asti.

     Toivottavasti sataa oikein kunnolla, kun suorittavat panostusreikien poraukset, ettei kaikki ole harmaana kivipölystä. Ollaan näet vallitsevan tuulensuunnan yläpuolella

   Tästä pääset näkemään aiempia tapahtumia.

Kallio nousi pintaan

Miehistön lähtiessä eilen vapaalle jäätiin meillä odottelemaan maanantaita

ja lopullista tietoa räjäytysten määrästä ja laadusta. Hyvässä lykyssä kumpareen

laki kuulemma taittuu "uudella systeemillä" poraten ja lohkaisten. Toivottavasti!

Meidän talon nurkalle kumpareelta on 20-30 metrin matka.

Tuumailua ja siivoilua

Tuumailtiin vaimon kanssa, ettei tuo rakentaminen, tai siis sen aloittaminen, aivan helppoa ole. Naapurin uudet talot, kaksi paritaloa, tehdään etelään antavalle rinnetontille. Ihmetelle ja ihaillen olemme katselleet, miten valtava työ joudutaan puuston ja maanpinnan tasoitusten kanssa tekemään metsäisessä kivipellossa jo ennen varsinaisen rakentamisen alkamista.

Appiukko teki sen kaiken melko lailla tarkoin käsipelillä. Eipä onnistuisi meiltä.

Maanantai oli naapurissa siivouspäivä. Isoihin laatikkolavoihin lastattiin

kaadettujen puiden jäljiltä valtava oksakasa. Puhtaaksi ravistellut kannot

jäivät vielä odottamaan pois kuljetusta. Viikonvaihteessa kiviseen

maahan pystytettiin pukit rakennuspaikkojen linjalankoja varten.

Omalla tontillakin tapahtui jotakin. Miniän ja vaimon topakalla tarmolla

saatiin uusittavan kukkapenkin monttu kaivettua savimaahan asti

(30-40 senttiä) ja juurimoska seulottua pois vanhasta mullasta.

Ei ihme, ettemme saaneet omalla tontillamme kasvua aikaan, kun
naapurin puusto katkaisi auringon säteet ja työnsi vankat juurensa
imemään mehut ja voimat kasveiltamme. Tonttimme on kuvassa
rajalangan vasemmalla puolella.

Viimeinkin valoa!

    HEI HULINAA! Vihdoinkin valoa! 25 vuoden tai pidemmänkin ajan odotuksen ja toivomusten jälkeen tonttiamme varjostaneet ja kaiken kasvun estäneet naapurin jättipuut saivat tänään kyytiä. Niiden paikalle alkaa nousta kaksi paritaloa. Tervetuloa! Taidan tarjota kakkukahvit kaatajille.

    AMMUTAAN, AMMUTAAN... Selvisi tänään sekin että, kun nuo puut on kaadettu, aletaan ampua. Kuntan alta paljastui pintakalliota - 25 metrin päästä meidän nurkalta. On onneksi vessan puolella. Täytyy varmuuden vuoksi ruveta istumaan pöntöllä, ettei tule jysäytyksistä huonot housuun.

Ensimmäisten puiden kohdalla saatiin meillä ihmetellä, että mitä

tuolla tapahtuu. Paikalle tuli iso koura ja tarttui rautaisella

otteellaan ison koivun rungosta kiinni... piteli sitä pystyssä

niin kauan, että sahamies sai puun juurella työnsä tehdyksi.

 Kaivinkoneen kuristusotteessa suuretkin puut
kaatuivat oikeaan suuntaan ja katosivat maisemista nopeassa
tahdissa. Tonttiemme raja kulkee kuvan päiväyksen
 kohdalla näkyvässä keltaisessa narussa.

Vaikka puiden latvukset hipoivat pilviä, kohtalainen tuulikaan
ei asettanut kaivinkoneen voimia kyseenalaiseksi.

Parin päivän päästä näkymä tonttimme reunalta oli jo erilainen. Tervetuloa aurinko meillekin!