Tänään päättyy hiljaiselo naapurissa

     Reilun viikon pituinen keskikesän hiljaiselo päättyy tänään naapurin rakennustyömaalla. Perjantaina saatiin ilmoitus, että klo 12 saapuu tarkastaja meille katselemaan talon kuntoa. Piakkoin alkavat sitten räjäytykset - kuten jo kerroin, noin 25 metrin päässä meidän nurkalta. 

     Tauluja ei kuulemma tarvitse ottaa valmiiksi alas seiniltä. Eivät kertoneet tarkemmin pysyvätkö ne siellä vai putoavat pelästyksestä. Muuten ovat tolkun miehiä nuo työmiehet ylhäältä alas asti.

     Toivottavasti sataa oikein kunnolla, kun suorittavat panostusreikien poraukset, ettei kaikki ole harmaana kivipölystä. Ollaan näet vallitsevan tuulensuunnan yläpuolella

   Tästä pääset näkemään aiempia tapahtumia.

Kallio nousi pintaan

Miehistön lähtiessä eilen vapaalle jäätiin meillä odottelemaan maanantaita

ja lopullista tietoa räjäytysten määrästä ja laadusta. Hyvässä lykyssä kumpareen

laki kuulemma taittuu "uudella systeemillä" poraten ja lohkaisten. Toivottavasti!

Meidän talon nurkalle kumpareelta on 20-30 metrin matka.

Tuumailua ja siivoilua

Tuumailtiin vaimon kanssa, ettei tuo rakentaminen, tai siis sen aloittaminen, aivan helppoa ole. Naapurin uudet talot, kaksi paritaloa, tehdään etelään antavalle rinnetontille. Ihmetelle ja ihaillen olemme katselleet, miten valtava työ joudutaan puuston ja maanpinnan tasoitusten kanssa tekemään metsäisessä kivipellossa jo ennen varsinaisen rakentamisen alkamista.

Appiukko teki sen kaiken melko lailla tarkoin käsipelillä. Eipä onnistuisi meiltä.

Maanantai oli naapurissa siivouspäivä. Isoihin laatikkolavoihin lastattiin

kaadettujen puiden jäljiltä valtava oksakasa. Puhtaaksi ravistellut kannot

jäivät vielä odottamaan pois kuljetusta. Viikonvaihteessa kiviseen

maahan pystytettiin pukit rakennuspaikkojen linjalankoja varten.

Omalla tontillakin tapahtui jotakin. Miniän ja vaimon topakalla tarmolla

saatiin uusittavan kukkapenkin monttu kaivettua savimaahan asti

(30-40 senttiä) ja juurimoska seulottua pois vanhasta mullasta.

Ei ihme, ettemme saaneet omalla tontillamme kasvua aikaan, kun
naapurin puusto katkaisi auringon säteet ja työnsi vankat juurensa
imemään mehut ja voimat kasveiltamme. Tonttimme on kuvassa
rajalangan vasemmalla puolella.

Viimeinkin valoa!

    HEI HULINAA! Vihdoinkin valoa! 25 vuoden tai pidemmänkin ajan odotuksen ja toivomusten jälkeen tonttiamme varjostaneet ja kaiken kasvun estäneet naapurin jättipuut saivat tänään kyytiä. Niiden paikalle alkaa nousta kaksi paritaloa. Tervetuloa! Taidan tarjota kakkukahvit kaatajille.

    AMMUTAAN, AMMUTAAN... Selvisi tänään sekin että, kun nuo puut on kaadettu, aletaan ampua. Kuntan alta paljastui pintakalliota - 25 metrin päästä meidän nurkalta. On onneksi vessan puolella. Täytyy varmuuden vuoksi ruveta istumaan pöntöllä, ettei tule jysäytyksistä huonot housuun.

Ensimmäisten puiden kohdalla saatiin meillä ihmetellä, että mitä

tuolla tapahtuu. Paikalle tuli iso koura ja tarttui rautaisella

otteellaan ison koivun rungosta kiinni... piteli sitä pystyssä

niin kauan, että sahamies sai puun juurella työnsä tehdyksi.

 Kaivinkoneen kuristusotteessa suuretkin puut
kaatuivat oikeaan suuntaan ja katosivat maisemista nopeassa
tahdissa. Tonttiemme raja kulkee kuvan päiväyksen
 kohdalla näkyvässä keltaisessa narussa.

Vaikka puiden latvukset hipoivat pilviä, kohtalainen tuulikaan
ei asettanut kaivinkoneen voimia kyseenalaiseksi.

Parin päivän päästä näkymä tonttimme reunalta oli jo erilainen. Tervetuloa aurinko meillekin!