Pian nousee itse talokin

Kolme päivää pohjien tasoittamisen jälkeen oli suuremman paritalon anturoiden laudoitus valmiina odottamassa betoniautoja.

 

 Valu tehtiin varhain aamulla ja se sai kuivua viikonlopun yli. Muutaman helteisen päivän vapaan työmiehille soi naapurin ukkokin mielellään. Aika usein on mieleen noussut sana auringonpistos. Betonilaudoitus irroitettiin heti maanantaina. Vuorossa oli anturoiden sisäpuolinen täyttö ääriään myöten soralla.

Jo muutaman päivän päästä myös salaojakaivot ja -putket olivat paikoillaan, samoin asuntojen sisäänkäyntien anturat valua odottamassa. Elettiin päivää 14.8.2015.

Pohjatöistä rakentamiseen

Räjäytetyn kallion lohkareiden pois kuljetuksessa meinasi naapurin ukolta usko loppua - niin isoja olivat muutamat lohkareet. Jokaisen palasen oli kuitenkin annettava periksi ja noustava teräksisille autojen lavoille.

Torstai 6.8.2015 merkittiin historian kirjoihin päivänä, jolloin isomman paritalon paikka merkittiin tasoitetulle pohjalle. Työmaan vastaava mestari Aksu Rättö silmäilee tyytyväisenä päivän aikaansaannoksia.

Sehän sujui kuin tanssi! Hakkapeliittojen tahdissa.

   Kallion poisto tulevan naapurin talon alta sujui lauantaina kuin tanssi ikään. Pikkuisen talo tärähti ja siinä kaikki. Ampuivat kymmenkunta kertaa, mutta me nähtiin ja kuultiin niistä vain ensimmäinen ja pari viimeistä; lähdettiin näet Sirkan kanssa viettämään laatuaikaa Tammelan perinteisille Hakkapeliitta-markkinoille; katselemaan mm. kreivin aikaisia hovitansseja.

Tässä näkymä ensimmäisestä pamauksesta. Ampuivat aluksi kauemmaksi meiltä tulevan talon paikalla. Ei se niin pahalta näyttänyt. Eihän? Raskaiden suojapeitteiden hyppäämistäkään tuskin edes huomasi. Ei siitä paljon jälkipolville ole kerrottavaksi... mutta päiväkirjahan tämä onkin.

Niin, että mitäkö siellä markkinoilla tehtiin? Ostoksia? Kyllä, meille perinteiseen tapaan: ruisleipä, sämpylöitä, hirvimakkaraa, erityisen herkullinen pullapitko, nippu nauriita ja possumunkit kotiinpaluukahvien painikkeiksi.

Ei siinä kaikki. Nähtävänä oli varmaankin yli sata myyntikojua tai -katosta... eikä mitään halpatuontirihkamaa, vaan aitoja kotimaisia käsitöitä ja valmisteita. Hienoa, että eivät avaa portteja aivan kaikelle kamalle.

Erityishuomion meiltä vuodesta toiseen saa vartaassa pyörivä sika, jota taivasalla savunkin seassa lastataan päreen päälle reilusti ruisleivän, lantun ja kaalinpalojen kera, ja 1600-luvun talonpoikaistyyliin eväs napsitaan suuhun sormin ilman ruokailuvälineitä. Ai, että...! Toki paremmalle väelle on tarjolla 1600-luvun pitopöytäkin katoksen suojissa ja pöytien ääressä.



Nämä markkinat ovat todelliset Markkinat, tapahtuma. Siellä ei pelkästään myydä, vaan näytetään rahvaalle jos jonkinlaisia työtapoja, näytäntöjä, esityksiä, musiikkia... juhlapuhe Kaari Utrio, hakkapeliittojen elämänmenoa kuten suusta ladattavien mustaruutiaseiden pauketta, sotilasleiri, rummun tahdissa marssia, jne. Isäntäväki ja myyjätkin ovat luonnollisesti pukeutuneet ajan henkeen eli 1600-luvun tyyliin. Ilmankos siellä väkeä riittää - molemmin puolin pöytiä.

Tämä näkymä toi Sirkalle heti mieleen lorun: "Apina ja gorilla kävelivät torilla, kyselivät ämmiltä, onko leipä lämmintä..."

Laitan tähän uteliaita varten tämänvuotisen Hakkapeliitta-tapahtuman ohjelman, jos vaikka ensi vuonna elokuun ensimmäisessä viikonvaihteessa siellä tavattaisiin.

Tänään on se päivä

    Juuri nyt aikarauta tikittää 09.40. Tunnin päästä luvattiin ensimmäinen räjäytys kaikkiaan kymmenestä naapurin rakennustyömaalla, noin 25 metrin päässä meidän talon seinästä. Ei kuulemma tarvitse ottaa tauluja seiniltä.

    Ensimmäisen paukun jälkeen me Sirkan kanssa lähdetään perinteisille Hakkapeliitta-markkinoille Tammelaan. Katsotaan sitten illansuussa, miltä talo näyttää päältä ja sisältä.

Tästä aikaisempiin tapahtumiin.